Jälleen kerran yksi hyvä syy rakastaa rikoselokuvia. Ajatukseni olivat aika lailla tuota luokkaa, kun olin juuri katsonut Scarfacen. Lievästi sanottuna siinä taas nöyrtyi ajattelemaan sitä, miten en varmaan ikinä kykene tekemään mitään yhtä hienoa. Minuun kun erityisesti rikos- ja toimintaelokuvat uppoavat. Aluksi ajattelin, etten vielä kirjoita tästä elokuvasta mitään. Halusin katsoa sen toisen kerran ennen sanankaan sanomista, koska tuossa vajaassa kolmessa tunnissa ehtii tapahtua valtavasti eri asioita. Kuitenkin päätin lopulta, että kerron nyt vähän fiiliksiäni. Ehkä myöhemmin, kun olen katsonut Scarfacen uudestaan, uskallan perata sen tapahtumia enemmän auki. Tämä on enemmänkin ehkä leffavinkkaus kuin jonkin sortin analyysi tai arvostelu.
Kirjoitin tämän tekstin jo joskus viime vuoden lopussa, mutta se on valitettavasti jäänyt luonnosten pohjalle keräämään pölyä. Ehkäpä nyt on hyvä aika päästää se päivänvaloon. Viimeisimmästä julkaisusta on kulunut liikaa aikaa. Olen kyllä kirjoitellut monta tekstinalkua varastoon odottamaan, mutten ole saanut aikaiseksi julkaistua tai edes kirjoitettua niitä loppuun. Koulu on ollut viime aikoina tosi kuormittavaa, ja tietenkin se menee arvoasteikossani blogin edelle. Olen myös alkanut ajatella kirjoittamisiani liikaa, vaikka alusta asti linjasin, että kirjoitan rennosti niistä asioista, jotka herättävät minussa ajatuksia. En sillä tavalla, miten koulussa on opetettu kirjoittamaan arvostelu. Kunhan kohta alkava koeviikko on taputeltu alta, saan varmaan vihdoin aikaa uusien blogitekstien kirjoittamiseen.
Lyhyesti
Scarface, eli suomennettuna Arpinaama on vuonna 1983 ensi-iltansa saanut rikos- ja draamaelokuva. Elokuvan ennakkonäytös pidettiin itse asiassa tasan kaksikymmentä vuotta ennen syntymääni. Pääosassa nähdään roolistaan upeasti suoriutuva Al Pacino (Tony Montana). Elokuvan muita merkittäviä näyttelijöitä ovat mm. Steven Bauer (Manny Ribera), Robert Loggia (Frank Lopez), Michelle Pfeiffer (Elvira) ja Mary Elizabeth Mastrantonio (Gina). Elokuvan on ohjannut Brian De Palma ja käskikirjoittanut Oliver Stone. Tämä vuoden 1983 versio on tehty vuonna 1932 julkaistun samannimisen elokuvan pohjalta, vaikka ymmärtääkseni ne poikkeavatkin toisistaan aika paljon. Itse en ole nähnyt vanhempaa versiota, mutta haluaisin kyllä.
Scarface kertoo kuubalaisesta Tony Montanasta ja hänen kaveristaan Manny Riberasta. He muuttavat Yhdysvaltoihin ja melko pian sotkeutuvat mukaan huumebisnekseen. Kuten ehkä arvata saattaa, elokuva on välillä hyvin väkivaltainen ja siinä on raskasta kielenkäyttöä. Sen takia aikanaan se sai hyvin ristiriitaista palautetta, vaikka moni myös piti elokuvasta.
Rikollisen näkökulma
Yksi kiehtova asia Scarfacessa on tietenkin se, että tarina näytetään itse rikollisten näkökulmasta. Vaikka olen nähnyt monia muitakin rikoselokuvia, joissa päähenkilö on rikollinen, tulee silti rikoselokuvasta aina ensimmäisenä mieleen poliisi jahtaamassa murhaajaa tai jotain vastaavaa. Minä kuitenkin pidän siitä, kun elokuvassa on vähän erilainen näkökulma ja tavanomaista hyvän ja pahan jaottelua sekoitetaan. Hyvän ja pahan taisteluissa katsoja pakotetaan asettumaan ”hyviksen” puolelle, mutta Scarfacen kaltaisessa elokuvassa ei oikeastaan voi pitää ketään hyvänä.
Elokuva sai minut jollain tasolla Tonyn ja kumppaneiden puolelle. Ei sillä tavalla, että meidän arvomme oikeasti kohtaisivat ja pitäisin heidän tekojaan oikeutettuina, mutta pakko minun on myöntää, että tunsin niillä epäonnen hetkillä myötätuntoa. Tilanne muuttuu taas, kun ajattelen tarinaa eri näkökulmasta. Jos näkisin uutisotsikkoja, joissa kerrottaisiin Tonyn tekosista, pitäisin häntä vankilaan kuuluvana roistona. Tietenkin elokuvan aikana asettuu kyseenalaisten hahmojen puolelle, koska mieluummin minä katson heitä pyörittämässä bisneksiään kuin peukaloitaan vankilassa. Onhan se paljon mielenkiintoisempaa.
Erinomaista kerrontaa
Yksinkertaisesti rakastan Scarfacen tarinankerrontaa, tapahtumien etenemistä ja hahmojen kehitystä. Jos nyt rehellisiä ollaan, on hyvin todennäköistä, että pitkissä elokuvissa jossain vaiheessa putoan pois kärryiltä esimerkiksi sekoittaessani hahmot keskenään. En ole se välkyin tai hyvämuistisin katsoja. Tällä kertaa minulla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Scarfacen juoni on rakennettu hyvin ja se etenee koko ajan sopivaan tahtiin. Kolmen tunnin elokuvat voivat olla melkoisia urakoita, jos niitä ei ole tehty harkitusti. Scarfacen parissa aika kuluu nopeasti, eikä minua oikeastaan haittaisi, vaikka se jatkuisi vielä vähän pidempään. Vasta elokuvan jälkeen tajusin kuluneen ajan, kun aloin miettimään juonen eri vaiheita, joita ehti olla monenlaisia.
Hahmojen kehitys on realistista ja tärkeintä on se, että hahmot ylipäätään kehittyvät. Välillä elokuvaa katsoessa tuntuu, ettei yksikään hahmo opi mitään koko elokuvan aikana. En nyt ala sen kummemmin avaamaan, mihin suuntaan hahmot liikkuvat, koska sen mukana tulisi melkoisia juonipaljastuksia. Sanon kuitenkin sen, että kehitys on ilmaistu hyvällä ja mielenkiintoisella tavalla ja juoni kulkee hahmojen kanssa käsi kädessä. Yksi keskeisiä teemoja on ahneus, joka jostain syystä kiehtoo minua kovasti. Se tuntuu aina pilaavan kaiken. Ahneuden tunne on sisällytetty hahmojen kehityskaariin erinomaisesti.
Tiesin heti, että tästä minä tykkään
Scarface menee juuri siihen kategoriaan, josta useimmiten tykkään kovasti. 80- ja 90-lukujen toiminta- ja rikoselokuvat kuuluvat yleensä lemppareihini. Olen tainnut tykätä niistä siitä asti, kun ensimmäisen kerran sellainen tuli vastaan. En tosin osaa ollenkaan arvioida, missä vaiheessa edes aloin katsomaan rikoselokuvia. Ehkä sekin juontaa juurensa siihen hetkeen, kun katsoin ensimmäisellä luokalla ensimmäisen Indiana Jonesin. Kun kerran tykkään kyseisestä aikakaudesta, genrestä ja elokuva on erittäin arvostettu, mitä muutakaan sieltä odottaa, kuin hyvää elokuvaa. Olisi ollut todella suuri pettymys, jos en olisikaan pitänyt Scarfacesta.
Arvostelu
Tekisi mieli katsoa elokuva kerran uudestaan ja vasta sitten arvostella.
Yleisvaikutelma: 5/5
Roolisuoritukset: 4,5/5
Käsikirjoitus: 5/5
Musiikki & äänet: 3,5/5
Visuaalisuus: 3,5/5
Keskiarvo: 4,25
Tuomion Temppeli 